HomeMitä on luovuttaminen ja milloin sitä sovelletaan?
Luovuttaminen on yksi kansainvälisen oikeuden kiistanalaisimmista ja monimutkaisimmista välineistä, joka voi vaikuttaa suoraan ihmisen kohtaloon. Se voi olla rikosoikeudenkäynnin lopullinen piste tai päinvastoin mahdollisuus puolustautua epäoikeudenmukaista syytteeseenpanoa vastaan. Luovutuspyyntö lähetetään maasta toiseen ja voi johtaa pidätykseen, maastapoistumiskieltoon ja pitkiin oikeudenkäynteihin. Käytännössä pyynnöt liittyvät usein monimutkaisiin oikeudellisiin seikkoihin: kaksoisrangaistavuuden tarkastamisesta ihmisoikeusrikkomusten riskien arviointiin.
Oikeudellinen tiimimme on erikoistunut asiakkaiden puolustamiseen kaikentyyppisissä luovutusasioissa. Analysoimme pyynnön laillisuuden, tarkistamme kansainvälisten sopimusten noudattamisen, valmistelemme vastalauseet ja koordinoimme työtä useiden eri lainkäyttöalueiden asianajajien kanssa. Tiedämme, miten saada kieltäytymispäätös ja varmistaa asiakkaalle paras mahdollinen oikeusturva ulkomaisten valtioiden painostuksen alla.
Mitä on luovuttaminen?
Luovuttaminen on oikeudellinen menettely, jossa yksi valtio luovuttaa toiselle valtiolle rikoksista syytettyjä tai tuomittuja henkilöitä rikosoikeudelliseen vastuuseen saattamista tai tuomion täytäntöönpanoa varten. Kansainvälisessä käytännössä luovuttamista sovelletaan kahden- tai monenvälisten sopimusten perusteella ja joissakin tapauksissa vastavuoroisuuden periaatteella, kun maat ovat valmiita yhteistyöhön jopa ilman virallista sopimusta.
Karkotuksen pääasiallinen tehtävä on varmistaa, että rikoksesta rangaistaan, vaikka rikoksentekijä olisi poistunut maasta, jossa rikos on tehty. Sen avulla vältetään tilanne, jossa rikolliset käyttävät valtion rajoja keinona välttää oikeuden tuomio. Karkotuksella on myös muita tärkeitä tehtäviä:
- Se vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä rikollisuuden torjunnassa.
- Estää rikoksentekijöiden piiloutumisen maihin, joissa he voivat välttää vastuun;
- Edistää uhrien ja yhteiskunnan etujen suojelua
- Tukee valtioiden välistä luottamusta oikeusjärjestyksen kysymyksissä
Luovuttamista koskevat päätökset tehdään aina kansallisissa tuomioistuimissa, ja joissakin tapauksissa niihin liittyy lisäarviointeja, joilla pyritään sulkemaan pois kidutuksen, epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tai poliittisesti motivoidun vainon riski.
Luovutuksen oikeudelliset perusteet Puolassa ja Euroopassa
Puolan tasavallan perustuslaki (55 §) kieltää yleisesti luovutuksen, mutta sallii poikkeukset, erityisesti ETA-oikeuden ja sopimusten velvoitteiden täyttämiseksi. Luovutus ei ole sallittua, jos on olemassa todellinen riski kuolemanrangaistuksesta, kidutuksesta tai epäinhimillisestä kohtelusta.
Puolan rikosprosessilaki (KPK) sisältää menettelytapasäännöt kansainvälisestä avusta ja luovuttamisesta (tuomioistuinten toimivalta, määräajat, tuomioistuinvalvonta, muutoksenhaku, pidätys luovuttamista varten, väliaikainen pidätys, todisteiden luovuttaminen jne.
Erityiset säädökset rikosasioissa tehtävästä yhteistyöstä (mukaan lukien EEA:n täytäntöönpano ja yhteistyö EU:n jäsenvaltioiden kanssa) täsmentävät eurooppalaisten päätösten täytäntöönpanomenettelyä, määräaikoja ja asiakirjojen muotoa sekä syyttäjänviraston ja tuomioistuinten toimivaltaa.
Euroopan luovuttamissopimus (1957) on Euroopan neuvoston tärkein monenvälinen sopimus, jota sovelletaan klassiseen luovuttamiseen sen osapuolten välillä. Lisäpöytäkirjat (1975, 1978, 2010 jne.) modernisoivat soveltamisalaa, täsmentävät kieltäytymisen perusteita, ne bis in idem -periaatetta, vanhentumista, rikosten luetteloita ja menettelyllisiä näkökohtia.
Yleissopimuksen ohella on voimassa kahdenvälisiä sopimuksia yksittäisten valtioiden (EU:n ulkopuolella) kanssa, joissa täsmennetään todistusvaatimukset, luettelot luovutettavista rikoksista, viestintäkanavat jne.
Milloin luovuttamista sovelletaan?
Luovuttamisen pääedellytys on syyte rikoksesta, ei hallinnollisesta rikkomuksesta. Kyse on teoista, jotka tunnustetaan rikoksiksi molemmissa maissa (kaksoisrangaistavuuden periaate).
Tyypillisiä rikoksia, joiden perusteella luovuttamista pyydetään, ovat:
- Terrorismi ja osallistuminen ääriliikkeisiin: mukaan lukien terrori-iskujen valmistelu ja rahoittaminen.
- Järjestäytynyt rikollisuus: rikollisryhmien johtaminen tai niihin osallistuminen, kansainväliset rikollisverkostot.
- Vakavat rikokset henkilöä vastaan: murhat, raiskaukset, sieppaukset.
- Talousrikokset: suuri petos, korruptio, rahanpesu.
- Huumekauppa ja salakuljetus: kiellettyjen aineiden tuotanto, kuljetus ja jakelu.
- Kyberrikokset: laajamittaiset hakkerointihyökkäykset, tietojen varastaminen, verkkopetokset.
Luovuttamista ei sovelleta automaattisesti. Kansalliset tuomioistuimet tarkastavat pyynnön lainmukaisuuden, kansainvälisten velvoitteiden ja ihmisoikeusnormien noudattamisen. Luovuttaminen voidaan hylätä, jos on olemassa riski poliittisesti motivoidusta vainosta, kidutuksesta, kuolemanrangaistuksesta tai muusta epäinhimillisestä kohtelusta.
Maat, joiden kanssa Puola on solminut luovutussopimukset
Puola on solminut useita suoria luovutussopimuksia yksittäisten valtioiden kanssa. Tällaisissa sopimuksissa vahvistetaan luovuttamisen erityisehdot, luettelo rikoksista, menettelyjen määräajat ja henkilön oikeuksien takeet. Kahdenvälisten sopimusten kumppaneita ovat EU:n ulkopuoliset maat, mukaan lukien jotkut Aasian, Amerikan ja Afrikan valtiot. Sopimuksen olemassaolo yksinkertaistaa ja nopeuttaa huomattavasti luovuttamismenettelyä, koska yhteistyön säännöt ja ehdot on määritelty etukäteen.
Puolan kannalta tärkein monenvälinen asiakirja on Euroopan neuvoston vuonna 1957 tekemä luovuttamista koskeva yleissopimus ja sen lisäpöytäkirjat. Sen ansiosta Puolalla on luovutussopimukset useimpien Euroopan maiden kanssa sekä joidenkin Euroopan ulkopuolisten valtioiden kanssa, jotka ovat liittyneet yleissopimukseen. EU:n jäsenvaltioihin sovelletaan erityistä järjestelmää – eurooppalaista pidätysmääräystä, joka korvaa perinteisen luovutuksen nopeutetulla oikeudellisella menettelyllä henkilön luovuttamiseksi.
Tietyissä tapauksissa Puola voi luovuttaa henkilön maahan, jonka kanssa ei ole sopimusta, vastavuoroisuuden periaatteen perusteella. Tämä on mahdollista, jos pyynnön esittänyt valtio takaa olevansa valmis täyttämään Puolan vastaavat pyynnöt. Tuomioistuimet ja oikeusministeriö suorittavat lisäksi tarkastuksen ihmisoikeuksien ja menettelyllisten takeiden noudattamisesta.
Miten luovutusmenettely tapahtuu Puolassa?
- Vaihe 1. Signaalin tai pyynnön vastaanottaminen
Perusteena voi olla diplomaattinen pyyntö oikeusministeriölle/syyttäjänvirastolle tai Interpolin kautta saatu tieto. Toimivaltaiset viranomaiset tarkistavat, onko sopimuksellinen perusta ja riittävät tiedot olemassa. - Vaihe 2. Pidätys ja alustava tarkastus
Jos henkilö löydetään Puolan alueelta, poliisi voi pidättää hänet henkilöllisyyden selvittämiseksi ja syyttäjänviraston ilmoittamiseksi. Henkilölle selitetään hänen oikeutensa, hänelle annetaan puolustaja ja tulkki (tarvittaessa). - Vaihe 3. Syyttäjän hakemus tuomioistuimelta karkottamista koskevasta toimenpiteestä
Syyttäjä hakee piirioikeudelta (Sąd Okręgowy) väliaikaista pidätystä luovuttamista varten. Oikeus arvioi oikeudellisen perustan ja pakenemisriskin ja päättää, tarvitaanko eristämistoimenpide vai onko vaihtoehtoja (vakuus, valvonta jne.). - Vaihe 4. Asiakirjojen pyytäminen
Puolan viranomaiset pyytävät ulkomaiselta valtiolta asiakirjoja: rikoksen kuvaus, todisteet, sovellettavien säännösten tekstit, tiedot vanhentumisajoista jne. - Vaihe 5. Tuomioistuimen päätös luovuttamisen hyväksyttävyydestä
Piirioikeus järjestää istunnon, johon puolustus osallistuu. Tarkastetaan kaksoisrangaistavuus, poliittinen/sotilaallinen luonne, ne bis in idem, ihmisoikeuksien loukkaamisen riski sekä takuiden olemassaolo ja riittävyys. - Vaihe 6. Tuomioistuimen päätös ja valitus
Tuomioistuin tekee päätöksen luovuttamisen sallittavuudesta tai sallimattomuudesta. Päätöksestä voidaan valittaa muutoksenhakutuomioistuimeen. Päätös luovuttamisen epäämisestä on lopullinen este, jonka perusteella luovuttaminen ei ole mahdollista. - Vaihe 7. Oikeusministerin hallinnollinen päätös
Jos tuomioistuin on katsonut luovuttamisen olevan sallittua, oikeusministeri tekee lopullisen päätöksen: myöntääkö hän luovuttamisen vai hylkääkö hän sen. Ministeri ei voi ohittaa tuomioistuimen kieltoa, mutta hän voi hylätä luovuttamisen jopa sen ollessa sallittua. - Vaihe 8. Luovutuksen täytäntöönpano
Myönteisen päätöksen tapauksessa järjestetään luovutus: sovitaan päivämäärä ja paikka, sovelletaan erityisyyden periaatetta (henkilöä syytetään vain pyynnössä mainituista teoista). Tuomioistuin voi korvata pidätyksen lievemmällä toimenpiteellä ennen varsinaista luovutusta, jos riskejä ei ole.
EU:n jäsenvaltioiden välisissä asioissa sovelletaan EEA-sopimusta. Tuomioistuin tekee päätöksen ilman ministerin osallistumista nopeutetussa menettelyssä. Sovelletaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, mutta tuomioistuin tarkistaa silti perusoikeudet. Henkilö voi suostua vapaaehtoisesti luovutukseen, jolloin menettely sujuu vielä nopeammin.
Kansainvälistä kokemusta omaava asianajaja auttaa koordinoimaan kantaa pidätyksestä lähtien, keräämään maakohtaista tietoa ja todisteita rikkomusten riskistä, hakemaan vaihtoehtoja pidätykselle ja pyytämään yksilöllisiä takeita, hoitamaan valitukset, kiistämään samanaikaisesti Interpolin ilmoitukset ja minimoimaan maahanmuutto-/pankkiriskit.
Puolalaisten kansalaisten luovuttaminen – onko se mahdollista?
Puolan tasavallan perustuslain 55 artiklan mukaan Puolan kansalaisten luovuttaminen kolmansiin maihin (EU:n ulkopuolelle) on kielletty, paitsi kansainvälisissä sopimuksissa nimenomaisesti mainituissa tapauksissa. Toinen mahdollinen poikkeus on, jos pyyntö koskee rikosta, joka kuuluu kansainvälisen tuomioistuimen toimivaltaan. Edes näissä tilanteissa luovuttaminen ei ole mahdollista, jos on olemassa riski kuolemanrangaistuksesta, kidutuksesta tai muusta epäinhimillisestä kohtelusta.
EU:n sisällä on käytössä toinen mekanismi – eurooppalainen pidätysmääräys. Sitä ei pidetä perinteisenä luovuttamisena, vaan jäsenvaltioiden välisenä oikeudellisena siirtona. Puolan tuomioistuimet voivat siirtää kansalaisen toiseen EU-maahan, jos määräys täyttää lain vaatimukset ja kieltäytymiselle ei ole perusteita.
Missä tapauksissa luovuttaminen ei ole mahdollista?
Oikeudellisen perustan (sopimus tai vastavuoroisuusperiaate) lisäksi laki sisältää joukon olosuhteita, joissa luovuttaminen ei ole mahdollista:
- Asian poliittinen luonne. Jos pyyntö liittyy poliittisten vakaumusten, toiminnan tai tapahtumien vuoksi tapahtuvaan vainoon, jotka eivät ole rikoksia pyynnön esittäneessä maassa, luovuttaminen hylätään.
- Kidutuksen tai epäinhimillisen kohtelun riski. Luovuttaminen ei ole mahdollista, jos on olemassa todellinen vaara kidutuksen, julman tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun käytöstä.
- Epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin riski. Kieltäytyminen on mahdollista, jos on osoitettu, että pyynnön esittäneessä maassa syytetylle ei taata oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
- Kuolemanrangaistus. Jos syytetystä teosta on määrätty kuolemanrangaistus, luovuttaminen on sallittua vain, jos on saatu viralliset takeet siitä, että kuolemanrangaistusta ei panna täytäntöön.
- Ihmisoikeuksien loukkaus. Luovuttamispäätöksen on oltava Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja muiden kansainvälisten sopimusten mukainen. Mikä tahansa näiden normien rikkominen on peruste kieltäytymiselle.
- Pakolaisasema tai turvapaikka. Henkilöä, jolle on myönnetty poliittinen turvapaikka tai pakolaisasema, ei voida luovuttaa maahan, josta hän on paennut vainon vuoksi.
- Non bis in idem -periaate. Luovuttaminen ei ole mahdollista, jos henkilö on jo tuomittu tai vapautettu samasta teosta toisessa valtiossa.
- Kaksoisrangaistavuuden puuttuminen. Teon on oltava rangaistava molemmissa oikeusjärjestelmissä.
- Specialiteettiperiaate. Yhden syytteen perusteella luovutettu henkilö ei voi joutua vastuuseen muista ennen luovuttamista tehdyistä rikoksista ilman luovuttaneen valtion suostumusta.
- Vanhentuminen. Jos vanhentumisaika syytteeseenpanolle tai rangaistuksen täytäntöönpanolle on kulunut umpeen, luovuttaminen ei ole mahdollista.
Interpolin rooli luovuttamisprosessissa
Interpolilla on merkittävä rooli luovutusmenettelyjen käynnistämisessä ja seurannassa, mutta sen tehtävät rajoittuvat koordinointiin ja tietojen vaihtoon. Organisaatiolla ei ole oikeutta pidättää tai luovuttaa henkilöitä itsenäisesti, mutta sen ilmoitukset ovat usein ensimmäinen askel pidätykseen.
Red Notice on pyyntö jäsenmaille paikantaa henkilö ja pidättää hänet väliaikaisesti myöhempää luovuttamista varten. Kun tällainen ilmoitus on julkaistu, se on saatavilla 196 valtion lainvalvontaviranomaisten käytettävissä ja voi johtaa välittömiin toimenpiteisiin rajan ylityksen tai asiakirjojen tarkastuksen yhteydessä.
Monet maat pitävät Red Noticea vakavana signaalina ja käynnistävät automaattisesti tarkastuksen tai pidätyksen. Joissakin lainkäyttöalueissa Interpolin ilmoitus ei kuitenkaan ole riittävä peruste pidätykseen ilman erillistä tuomioistuimen tai syyttäjän päätöstä. Red Notice voidaan riitauttaa CCF-komissiossa, jos on syytä uskoa, että se rikkoo organisaation perussääntöä.
Luovuttaminen ja eurooppalainen pidätysmääräys (EAW)
Eurooppalainen pidätysmääräys (EAW) on yksinkertaistettu luovutusmuoto, jota sovelletaan yksinomaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä. Mekanismi otettiin käyttöön EU:n neuvoston puitepäätöksellä 2002/584/YOS, ja se korvasi perinteiset diplomaattiset luovutusmenettelyt suoralla oikeudellisella yhteistyöllä.
Toisin kuin perinteinen luovuttaminen, joka edellyttää monitasoisia tarkastuksia ja toimeenpanovallan käyttäjien osallistumista, EAW pannaan täytäntöön suoraan tuomioistuimissa, mikä lyhentää huomattavasti käsittelyaikoja. Päätöksen henkilön luovuttamisesta tekee toimivaltainen oikeusviranomainen, ei hallitus, mikä sulkee pois poliittisen puuttumisen.
EAW:tä sovelletaan sekä rikosoikeudelliseen vastuuseen että tuomion täytäntöönpanoon. Se kattaa laajan luettelon rikoksia, mukaan lukien terrorismi, ihmiskauppa, huumausainekauppa, murhat, korruptio ja suuret talouspetokset. 32 erityisen vakavan rikoksen osalta ei vaadita kaksoisrangaistavuuden periaatteen tarkastamista.
EAW:n täytäntöönpanon määräajat ovat paljon lyhyemmät kuin tavanomaisessa luovuttamisessa. Etsityn henkilön suostumuksella luovuttaminen on mahdollista 10 päivän kuluessa, suostumuksen puuttuessa 60–90 päivän kuluessa.
Kuinka suojautua luovuttamiselta?
Ensimmäinen ja keskeisin oikeus on oikeus asianajajaan. Pidätyshetkestä lähtien epäillyllä on oikeus oikeusapuun, tulkkiin sekä pääsyyn asiakirjoihin. Asianajaja voi välittömästi tarkistaa pidätyksen laillisuuden, pyynnön perusteet ja maiden välisen oikeudellisen sopimuksen olemassaolon.
Karkotusta voi riitauttaa kansallisessa tuomioistuimessa. Tuomioistuin tarkastelee, täyttääkö pyyntö lainsäädännön ja kansainvälisten velvoitteiden vaatimukset ja onko hylkäämiselle perusteita. Tarvittaessa puolustus voi kääntyä kansainvälisten oikeusasteiden puoleen estääkseen karkotuksen, jos se johtaa perusoikeuksien loukkaamiseen.
Asianajaja voi myös pyytää pyynnön esittäneeltä maalta lisätaakuja: kuolemanrangaistuksen poissulkeminen, ihmisarvoisten pidätysolosuhteiden varmistaminen ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Pätevä asianajaja toimii useilla eri aloilla: osallistuu oikeudenkäynteihin, laatii kirjallisia vastineita, kerää todisteita ihmisoikeusrikkomusten riskistä ja tarvittaessa koordinoi puolustusta muiden lainkäyttöalueiden kollegoiden kanssa.
Ota yhteyttä asianajajaan luovuttamista koskevissa kysymyksissä
Lakimiehemme tekevät pyynnön yksityiskohtaisen analyysin: he tarkistavat oikeudellisen perustan, kansainvälisen sopimuksen olemassaolon, kaksoisrangaistavuuden periaatteen noudattamisen ja hylkäysperusteiden puuttumisen. Kiistämme laittomat ja oikeudettomat pyynnöt tuomioistuimissa, pyrimme saamaan pidätyksen kumotuksi ja tarvittaessa valitamme kansainvälisiin oikeusasteisiin.
Valmistelemme myös vastalauseita ja todisteita, pyydämme takuita pyynnön esittäneeltä maalta, osallistumme neuvotteluihin ulkomaisten viranomaisten kanssa ja koordinoimme puolustusta toisen lainkäyttöalueen asianajajien kanssa. Toimiessamme luovutustapauksissa toimimme nopeasti, luottamuksellisesti ja strategisesti, jotta voimme suojella oikeuksianne ja minimoida seuraukset.
Jos sinua uhkaa luovuttaminen, älä odota, että tilanne karkaa käsistä. Ota yhteyttä tiimiimme heti, niin laadimme sinulle yksilöllisen strategian, joka auttaa sinua säilyttämään vapauden ja maineesi.
