HomeHenkilöiden Luovuttaminen EU:hun: Eurooppalainen Pidätysmääräys ja Oikeutesi
Henkilöiden luovuttaminen EU-maiden välillä toteutetaan Eurooppalaisen pidätysmääräyksen (European Arrest Warrant, EAW) kautta. Se korvasi perinteisen kansainvälisen luovutusmenettelyn vuodesta 2004. Käsittelyaika on 60 päivää suostumuksella, 90 päivää ilman. Järjestelmä perustuu keskinäiseen tunnustamiseen, mutta luovuttaminen voidaan evätä perusoikeuksien loukkaamisesta.
TL;DR: Eurooppalainen pidätysmääräys (EAW) on EU:n sisäinen luovuttamismekanismi, joka korvasi perinteiset kahdenväliset sopimukset vuodesta 2004. Käsittelyaika on 60 päivää suostumuksella tai 90 päivää ilman. Luovuttaminen voidaan evätä ihmisoikeuksien loukkaamisen, vankilaolosuhteiden, sairauden tai kaksoisrangaistavuuden puuttumisen perusteella. Suomessa menettely kulkee käräjäoikeuden kautta hovioikeuteen. EAW ja Interpol Red Notice ovat eri mekanismeja — EAW on sitova oikeusasiakirja, Red Notice vain etsintäkuulutus. Kansainvälisessä luovuttamisasiassa asiantunteva kansainvälinen luovutusasianajaja on välttämätön heti menettelyn alusta. Jos punainen ilmoitus on myös voimassa, Interpolin valvontakomissiolle (CCF) tehtävä hakemus ja EAW-puolustus ovat erillisiä prosesseja, jotka on hoidettava samanaikaisesti.
Keskeiset Tiedot
- Käsittelyaika: 60 päivää suostumuksella, 90 päivää ilman. Tämä tarkoittaa käytännössä, että hakemus jätetään tammikuussa ja päätös saadaan kesäkuun alkuun mennessä – varaa aikaa mahdollisille oikeudenkäynneille tai siirtojärjestelyille.
- Rikosten vähimmäisraja: Rangaistuksen on oltava vähintään 12 kuukautta (etsintäkuulutus) tai 4 kuukautta (rangaistuksen täytäntöönpano)
- Kaksoisrangaistavuus: Ei vaadita 32 rikosluokassa, kun rangaistus on vähintään 3 vuotta
- Ihmisoikeudet: Luovuttaminen voidaan evätä vankilaolosuhteista tai oikeudenmukaisuusvajeesta
- Kansalaisuus: Jäsenvalti voi kieltäytyä luovuttamasta omaa kansalaistaan ja tuomita hänet kotimaassa
⚠️ Time is critical — every day matters
Get a free case assessment
Our team specialises in cases with an international element. We review applicable treaties, assess risks, and prepare an action plan.
Mikä On Eurooppalainen Pidätysmääräys ja Miten Se Eroaa Perinteisestä Luovuttamisesta?
Ennen vuotta 2004 luovuttaminen perustui kahdenvälisiin sopimuksiin ja monimutkaisiin diplomatiakanaviin. Ulkoministeriöiden hyväksynnät ja neuvottelut kestivät helposti vuosia. EAW muutti kaiken tämän.
Council Framework Decision 2002/584/JHA loi järjestelmän kolmelle pääperiaatteelle. Keskinäinen tunnustaminen: jäsenvaltion antama pidätysmääräys tunnustetaan automaattisesti muissa maissa. Kaksoisrangaistavuuden vaatimus poistui 32 vakavan rikoksen osalta. Päätöksenteko siirtyi diplomaateilta tuomioistuimille – se on nyt oikeudellinen, ei poliittinen prosessi.
EAW-prosessissa päätös tehdään oikeudellisesti 60–90 päivässä. Perinteisen ekstradition menettely kesti usein 1–3 vuotta. Nopeus on mahdollista, koska EU-jäsenvaltioiden oletetaan noudattavan samoja perusoikeusstandardeja.
[Puitepäätös 2002/584/YOS] määrittelee tarkat kriteerit sille, milloin pidätysmääräys voidaan antaa. Rikoksen on oltava rangaistava vähintään 12 kuukaudella vapausrangaistuksella myöntävässä valtiossa. Jo tuomitusta rangaistuksesta jäljellä olevan osan on oltava vähintään 4 kuukautta.
Puitepäätöksen artikla 17 määrittelee selkeät määräajat. Suostumuksella luovuttaminen toteutuu 10 päivän kuluessa. Käytännössä se tapahtuu yleensä 30–60 päivän sisällä.
Ilman suostumusta täytäntöönpanopäätös on tehtävä 60 päivän kuluessa pidätyksestä. Erityistapauksissa määräaikaa voidaan pidentää 30 päivällä – maksimi on siis 90 päivää.
Suomessa Helsingin käräjäoikeus käsittelee EAW-asiat kiireellisinä. Ensimmäinen oikeudenkäynti järjestetään yleensä 7–14 päivän kuluessa pidätyksestä. Tuomioistuin arvioi sekä muodolliset kriteerit että ihmisoikeusperusteet.
Todellinen käsittelyaika vaihtelee jäsenvaltioittain. Pohjoismaat toteuttavat EAW:t tyypillisesti 40–50 päivässä. Etelä-Euroopassa prosessi voi venähtää koko 90 päivään, erityisesti jos oikeudenkäynnissä käsitellään ihmisoikeusväitteitä.
Puitepäätöksen artikla 2 luettelee 32 rikosluokkaa, joissa kaksoisrangaistavuutta ei tarkisteta: terrorismi, ihmiskauppa, rahanpesu, huumausainerikokset, korruptio ja järjestäytynyt rikollisuus. Edellytyksenä on, että teko on rangaistava myöntävässä valtiossa vähintään kolmella vuodella vankeutta.
Muissa rikoksissa kaksoisrangaistavuus vaaditaan. Tämä tarkoittaa, että teon on oltava rikos sekä myöntävässä että täytäntöönpanevassa valtiossa. Käytännössä tämä rajoittaa EAW:n käyttöä veropetoksissa, joissa kansalliset määritelmät vaihtelevat.
Poliittiset rikokset on suljettu EAW-järjestelmän ulkopuolelle. Sotilasrikokset ja vähäpätöiset rikkomukset eivät täytä kriteerejä. Jäsenvaltiolla on myös oikeus kieltäytyä luovuttamisesta omassa maassaan tehdyistä rikoksista.
Milloin EAW-Luovuttaminen Voidaan Evätä Ihmisoikeussyistä?
Euroopan unionin tuomioistuin antoi ratkaisun asiassa Aranyosi and Căldăraru v. Generalstaatsanwaltschaft Bremen (yhdistetyt asiat C-404/15 ja C-659/15 PPU) 5. huhtikuuta 2016. Se muutti täysin tapaa, jolla EAW:ita arvioidaan ihmisoikeusnäkökulmasta.
Tuomioistuin päätti, että täytäntöönpaneva oikeusviranomainen voi lykätä EAW:n täytäntöönpanoa, jos on todellinen riski Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan loukkaamisesta – epäinhimilliselle tai halventavalle kohtelulle altistumisesta.
Kaksiportainen testi otettiin käyttöön. Täytäntöönpanevan valtion on ensin arvioitava, onko myöntävän valtion vankilaolosuhteissa systeemisiä tai yleisiä puutteita. Tämä perustuu kansainvälisiin raportteihin: Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean (CPT) lausuntoihin ja kansalaisjärjestöjen dokumentaatioon.
Toiseksi, jos yleinen riski todetaan, täytäntöönpanevan valtion on pyydettävä myöntävältä viranomaiselta lisätietoja. Tarkoituksena on selvittää, koskeeko riski konkreettisesti kyseistä henkilöä. Myöntävä valtio voi antaa takeet siitä, että henkilö sijoitetaan tiettyyn vankilaan, jossa olosuhteet täyttävät standardit.
EU-tuomioistuin vastasi asiassa Minister for Justice and Equality v. LM (asia C-216/18 PPU) 25. heinäkuuta 2018. Irlannin korkein oikeus kysyi, voiko EAW:n täytäntöönpano evätä, jos myöntävän valtion oikeusjärjestelmä ei enää takaa riippumatonta tuomioistuinta.
Tuomioistuin päätti, että pelkkä systeeminen puute oikeusvaltioperiaatteessa ei riitä. Täytäntöönpanevan viranomaisen on arvioitava konkreettisesti ja tarkasti, onko kyseisellä henkilöllä todellinen riski oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
LM-tapauksessa oli kyse Puolasta, jossa tuomioistuinuudistukset olivat herättäneet huolia tuomareiden riippumattomuudesta. Tuomioistuin korosti kuitenkin, että EU-oikeudessa on vahva olettama siitä, että jäsenvaltiot noudattavat perusoikeuksia. Olettaman kumoamiseen vaaditaan vahvaa näyttöä.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että pelkkä viittaaminen EU:n artikla 7 -menettelyyn tai oikeusvaltiomekanismiin ei riitä. Puolustuksen on esitettävä konkreettista näyttöä siitä, että juuri kyseinen henkilö joutuisi epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kohteeksi.
Aranyosi-tapauksessa Saksan oikeus arvioi Romanian ja Unkarin vankilatilanteita. Romanianssa CPT:n raportit osoittivat ylikansoitusta: vankien käytössä oli alle 3 neliömetriä henkilökohtaista tilaa. Unkarissa olivat vastaavat ongelmat lämpötilan säätelyssä ja peseytymismahdollisuuksissa.
Kun täytäntöönpaneva oikeus saa tällaista näyttöä, sen on pyydettävä myöntävää viranomaista toimittamaan lisätietoja ”kohtuullisessa määräajassa”. Puitepäätös ei määritä tarkkaa määräaikaa, mutta käytännössä se on 2–4 viikkoa.
Myöntävä viranomainen voi antaa kolmen tyyppisiä takeita. Se voi vahvistaa, että henkilö sijoitetaan tiettyyn vankilaan, jonka olosuhteet täyttävät standardit. Se voi luvata erityistoimia: terveydenhoitoa tai eristämistä väkivaltaisilta vangeilta. Tai se sitoutuu seuraamaan henkilön tilannetta ja raportoimaan siitä säännöllisesti.
Riittämättömät takeet tai niiden viivästyminen johtaa luovuttamisen epäämiseen. Tämä on ainoa tilanne, jossa ihmisoikeusperuste johtaa automaattisesti kieltäytymiseen.
Miten EAW-Menettely Toimii Käytännössä Suomessa?
Su
Rikos Suomessa ja myöntävän valtion luovuttamispyyntö muuttavat logiikkaa merkittävästi. Pelkkä kansalaisuus ei enää suojaa — jos tuomio on perusteellisesti annettu, Suomi ei voi kieltäytyä. Silti henkilöllä on polku ulos: puitepäätöksen 2008/909/YOS nojalla voi hakea rangaistuksen siirtoa Suomeen, mikä käytännössä päättää luovuttamisen.
Lain 5 § erittelee tilanteet, joissa luovuttaminen on evättävä. Puitepäätöksen artiklaa 3 seuraten. Ensimmäinen: rikos kuuluu Suomen tuomiovallan piiriin ja syyte tai rangaistus on rauennut vanhentumisen, lopullisen tuomion tai armahduksen vuoksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että voit vaatia asiakirjoja, joista näkyy vanhentumisen tarkka laskenta — pelkkä väite ei riitä.
Toinen peruste: henkilö oli alle 15-vuotias rikoksen tekohetkellä. Suomen rikosoikeudellinen ikäraja on 15 vuotta, ja tämä on ehdoton este riippumatta siitä, mitä myöntävä valtio vaatii.
Kolmanneksi luovuttaminen evätään, jos olemassa olevia vakavia perusteita uskoa, että EAW:n tarkoituksena on vainota henkilöä sukupuolen, rodun, uskonnon, etnisen alkuperän, kansallisuuden, kielen, poliittisten mielipiteiden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.
Neljäs peruste: todellinen riski Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan loukkaamiseen. Aranyosi-tapauksen jälkeen tämä on vakavasti otettava este, erityisesti huonokuntoisissa vankiloissa tai riskimaissa.
Voiko EAW:ta vastaan valittaa?
Helsingin käräjäoikeuden päätöksestä voi valittaa Helsingin hovioikeuteen 30 päivän kuluessa. Hovioikeus käsittelee valitukset kiireellisinä — tyypillisesti 2–4 viikossa. Tuo kalenteri on tärkeä: mitä nopeammin saat valituksen liikkeelle, sitä todennäköisemmin pääsisit välitöntä vapautta odottamaan.
Hovioikeuden päätöksestä voi hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Lupa myönnetään harvinaisen harvoin EAW-asioissa — varaudu siihen, että hovioikeus on käytännössä viimeinen instanssi.
Oikeusministeriön luovuttamispäätökseen ei voi hakea muutosta. Silti ministeriö voi poikkeuksellisesti päättää olla luovuttamatta, vaikka tuomioistuin olisi hyväksynyt täytäntöönpanon — tämä on harvinainen poliittinen harkinta.
EU-tasolla voit tehdä ennakkoratkaisupyynnön Euroopan unionin tuomioistuimeen EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan nojalla. Kansallinen tuomioistuin voi keskeyttää käsittelyn ja pyytää tulkintaa siitä, kuinka puitepäätöstä pitäisi soveltaa juuri sinun tapauksessasi. Varoitus: prosessi kestää 6–18 kuukautta.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen voit tehdä valituksen sopimuksen 34 artiklan nojalla — kunhan kansalliset oikeussuojakeinot ovat lopussa ja valitus on tehty kuuden kuukauden kuluessa. EIT voi määrätä väliaikaisen toimenpiteen sopimuksen 39 artiklan mukaisesti, mikä lykää luovuttamista siihen saakka, kunnes tuomioistuin tutkii asian.
Väliaikaisten toimenpiteiden määrääminen on harvinaista. EIT käyttää sitä vain, jos on välitön ja peruuttamaton vaara vakavalle ihmisoikeusloukkaukselle — esimerkiksi jos henkilö kärsii vakavasta sairaudesta eikä myöntävällä valtiolla ole riittävää terveydenhuoltoa.
Miten EAW eroaa Interpolin punaisesta ilmoituksesta?
Eurooppalainen pidätysmääräys on oikeudellisesti sitova EU-jäsenvaltioiden välillä. Interpolin punainen ilmoitus on pyyntö pidättää henkilö väliaikaisesti — mutta se ei sido jäsenmaita oikeudellisesti. Maat voivat jättää noudattamatta.
EAW:n antaa tuomioistuin tai vastaava oikeusviranomainen. Punaisen ilmoituksen pyytää kansallinen keskusrikospoliisi (NCB) Interpolin kautta. Interpolin päämaja Lyonissa tarkistaa, että ilmoitus täyttää organisaation säännöt, ennen kuin se julkaistaan 195 jäsenmaalle.
EU:n sisällä EAW on ensisijainen mekanismi. Jos henkilö on EU-maassa, jäsenvaltio käyttää EAW:ta eikä pyydä punaista ilmoitusta. Punaista käytetään vain, jos henkilön epäillään olevan EU:n ulkopuolella tai jos rikos ei täytä EAW:n kriteerejä.
Luovuttamisen määritelmä ja soveltaminen vaihtelevat merkittävästi EU-maiden tapausten ja kolmansien maiden välisten luovutusten välillä. EU:n ulkopuolisiin maihin sovelletaan perinteisiä kahdenvälisiä luovutussopimuksia, jotka vaativat kaksoisrangaistavuuden ja diplomatian hyväksynnän.
Jos henkilö pidätetään EU-maassa ja hänellä on sekä EAW että Interpolin punainen ilmoitus samasta rikoksesta, EAW:lla on etusija. Täytäntöönpaneva valtio käsittelee ensin EAW:n.
Punainen ilmoitus kolmannesta maasta (Venäjä, Turkki, Ukraina) tekee tilanteen monimutkaisemmaksi. EU-jäsenvaltiolla voi olla sekä EAW toisesta EU-maasta että ekstradition-pyyntö kolmannesta maasta. Puitepäätöksen artikla 16 määrittelee prioriteettijärjestyksen, mutta täytäntöönpaneva valtio arvioi vakavuuden, tekemisen ajankohdan ja vastaanoton ajan lisäksi myös poliittiset ja diplomaattiset näkökohdat.
Tärkeä tieto: punaisen ilmoituksen poistaminen Interpolista ei automaattisesti vaikuta EAW:hon. Ne ovat erillisiä oikeudellisia mekanismeja. Interpolin valvontakomissio (CCF) voi poistaa punaisen ilmoituksen, mutta vain EU-tuomioistuin tai kansallinen tuomioistuin voi kumota EAW:n.
Mitkä ovat yleisimmät virheet EAW-menettelyssä?
Muodolliset virheet EAW:ssa voivat johtaa sen mitätöimiseen. Puitepäätöksen artikla 8 määrittelee pakolliset tiedot: henkilön henkilöllisyys ja kansalaisuus, myöntävän viranomaisen nimi ja osoite, pidätysmääräyksen tai tuomion olemassaolon vahvistus, rikoksen kuvaus ja oikeudellinen luokittelu, rangaistuksen määrä.
Jos EAW puuttuu näistä tiedoista tai tiedot ovat ristiriitaisia, täytäntöönpanevan viranomaisen on pyydettävä täydennystä. Käytännössä määräaika on 1–2 viikkoa. Jos täydennystä ei toimiteta, EAW hylätään.
Toinen yleinen virhe: kaksoisrangaistavuuden arviointi. Jos rikos ei kuulu 32 rikosluokan listalle, myöntävän viranomaisen on todistettava, että teko olisi rikos myös täytäntöönpanevassa valtiossa. Pelkkä viittaaminen lakipykälään ei riitä — tekijöiden on täytettävä molempien maiden rikosoikeuden elementit.
Kolmas virhe koskee vanhentumista. Jos rikos tai rangaistus on vanhentunut täytäntöönpanevan valtion lain mukaan, luovuttaminen evätään puitepäätöksen artikla 4 kohta 1 nojalla. Myöntävän valtion on toimitettava tarkka selvitys siitä, miten vanhentumisaika on laskettu.
Voiko alle 18-vuotias luovuttaa?
Puitepäätös ei aseta alarajoitusta henkilön iälle, mutta jäsenvaltioiden kansalliset lait vaihtelevat. Suomessa rikosoikeudellinen ikäraja on 15 vuotta — alle 15-vuotiasta ei voida luovuttaa. Muissa EU-maissa ikäraja saattaa olla 14 (Saksa, Italia), 16 (Portugali) tai jopa 18 vuotta (Belgia tietyissä tapauksissa).
Jos nuori oli alle rikosoikeudellisen ikärajan teon tekohetkellä, täytäntöönpaneva valtio evää luovuttamisen automaattisesti. Jos nuori oli iän yläpuolella tekohetkellä mutta on alle 18 vuotta nyt, luovuttaminen voidaan toteuttaa — mutta erityissuojatoimenpiteet on varmistettava.
Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artikla velvoittaa ottamaan lapsen edun ensisijaisesti huomioon. Täytäntöönpanevan viranomaisen on pyydettävä myöntävältä valtiolta vahvistus siitä, että nuorelle järjestetään nuorisorikosprosessi, oikeudellinen edustaja ja mahdollisuus sosiaaliviranomaisten tukeen.
Jos myöntävä valtio ei voi antaa näitä takeita tai jos nuoren luovuttaminen olisi ilmeisen haitallista hänen kehitykselleen, täytäntöönpaneva valtio voi evätä luovuttamisen. Jokainen tapaus arvioidaan erikseen.
Miten EU-maat käsittelevät terveysperusteet?
Vakava sairaus saattaa estää luovuttamisen. Jos henkilö kärsii vakavasta sairaudesta, täytäntöönpanevan valtion on arvioitava, voiko luovuttaminen vaarantaa hänen terveytensä — tämä liittyy Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaan, joka kieltää epäinhimillisen kohtelun.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useissa tapauksissa päättänyt, että luovuttaminen voi rikkoa 3 artiklaa, jos henkilön terveydentila on niin vakava, että luovuttaminen tai myöntävän valtion terveydenhuollon puutteet johtaisivat kärsimykseen. Tapauksessa D. v. the United Kingdom (1997) EIT kielsi karkotuksen, koska henkilö oli AIDS:in loppuvaiheessa.
EU:n sisällä terveydenhuollon standardi on yleensä riittävä. Täytäntöönpaneva viranomainen voi kuitenkin pyytää myöntävältä valtiolta selvitystä siitä, että henkilö saa tarvitsemansa hoidon — erityisesti psykiatrisissa sairauksissa, kroonisissa taudeissa ja HIV-hoidossa.
Jos myöntävä valtio ei voi taata hoitoa tai jos kuljettaminen itsessään on lääketieteellisesti mahdotonta, täytäntöönpaneva valtio voi lykätä luovuttamista, kunnes terveydentila on vakaa. Äärimmäisiss
Voiko Suomi Evätä Luovuttamisen Vankilaolosuhteiden Vuoksi?
Kyllä. EU-tuomioistuimen Aranyosi-tapauksen mukaan Suomen on evättävä luovuttaminen, jos on todellinen riski Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan loukkaamiseen vankilaolosuhteista johtuen.
Täytäntöönpanevan viranomaisen on ensin arvioitava, onko myöntävän valtion vankilajärjestelmässä systeemisiä puutteita. CPT-raportit ja muut kansainväliset lähteet antavat tässä hyvän pohjan. Riski voidaan havaita jossakin muodossa melkein aina – kysymys on, onko se todellinen ja konkreetti.
Jos riski todellakin havaitaan, mitä sitten? Viranomainen pyytää myöntävältä valtiolta konkreettisia takeita. Nämä eivät ole vaaleita lupauksia. Takeissa on määriteltävä tarkkaan, missä vankilassa sinut sijoitetaan ja mitä standardeja noudatetaan. Ilman riittäviä takeita luovuttaminen evätään.
EAW:n täytäntöönpano on toteutettava 60 päivän kuluessa pidätyksestä, jos vastustat luovuttamista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kesä- tai heinäkuussa pidätetty henkilö voi olla elokuun puolivälistä lähtien vapaa, ellei tuomioistuimen päätös ole edessään.
Määräaikaa voidaan pidentää 30 päivällä poikkeuksellisissa olosuhteissa – paperityöt puuttuvat, käännökset viivästyvät, tuomioistuin on ylikuormittunut. Silti raja on tiukka. Jos suostut luovuttamiseen ilman protestia, prosessi voi nopeasti johtaa siirtymiseen pyyntävään maahan.
Frequently Asked Questions
Mikä On Eurooppalainen Pidätysmääräys ja Miten Se Eroaa Perinteisestä Luovuttamisesta?
Ennen vuotta 2004 luovuttaminen perustui kahdenvälisiin sopimuksiin ja monimutkaisiin diplomatiakanaviin. Ulkoministeriöiden hyväksynnät ja neuvottelut kestivät helposti vuosia. EAW muutti kaiken tämän.
Milloin EAW-Luovuttaminen Voidaan Evätä Ihmisoikeussyistä?
Euroopan unionin tuomioistuin antoi ratkaisun asiassa Aranyosi and Căldăraru v. Generalstaatsanwaltschaft Bremen (yhdistetyt asiat C-404/15 ja C-659/15 PPU) 5. huhtikuuta 2016. Se muutti täysin tapaa, jolla EAW:ita arvioidaan ihmisoikeusnäkökulmasta.
Miten EAW-Menettely Toimii Käytännössä Suomessa?
SuRikos Suomessa ja myöntävän valtion luovuttamispyyntö muuttavat logiikkaa merkittävästi. Pelkkä kansalaisuus ei enää suojaa — jos tuomio on perusteellisesti annettu, Suomi ei voi kieltäytyä. Silti henkilöllä on polku ulos: puitepäätöksen 2008/909/YOS nojalla voi hakea rangaistuksen siirtoa Suomeen, mikä käytännössä päättää luovuttamisen.
Voiko EAW:ta vastaan valittaa?
Helsingin käräjäoikeuden päätöksestä voi valittaa Helsingin hovioikeuteen 30 päivän kuluessa. Hovioikeus käsittelee valitukset kiireellisinä — tyypillisesti 2–4 viikossa. Tuo kalenteri on tärkeä: mitä nopeammin saat valituksen liikkeelle, sitä todennäköisemmin pääsisit välitöntä vapautta odottamaan.
Miten EAW eroaa Interpolin punaisesta ilmoituksesta?
Eurooppalainen pidätysmääräys on oikeudellisesti sitova EU-jäsenvaltioiden välillä. Interpolin punainen ilmoitus on pyyntö pidättää henkilö väliaikaisesti — mutta se ei sido jäsenmaita oikeudellisesti. Maat voivat jättää noudattamatta.
